Kerronpas vähän itsestäni.

Olen pienen pienen kaupungin pieni ihminen, jolla on välillä tarve huutaa suoraa kurkkua maailman ja kaupunkimme epäkohdista, vääryyksistä, epäoikeudenmukaisista ihmisistä ja välillä muuten vaan! Mutta pienessä kaupungissa keskellä Suomena kaikki on pientä, myös tuttavuudet, ystäväpiirit, työyhteisöt, joten ihan mitä tahansa ei voi suustaan päästään, aina pitää käyttäytyä korrektisti ja olla huomaavainen, ettei kukaan vaan loukkaannu. Varsinkaan, jos olet edes pikkuisen esillä, tarkoittaen työtä, mitä teet. Joten suu suppuun ja kasvot peruslukemille, mieluiten kirkas katse pienoisen hymyn kera. Päivästä toiseen.

Hiljalleen pää alkaa täyttyä kaikenmoisista kurjista ajatuksista, ärsytyksen aiheista, ihmeellisistä ihmisistä, epäoikeudenmukaisesta toiminnasta ja välillä vain silkasta väsymyksestä. Mutta koska aikuinen ei saa huutaa, ei moittia, ei toiselle pahaa sanaa sanoa, niin kaikki jää sinne päähän muhimaan pyrkien tulivuorenpurkauksen lailla ulos. Hiljalleen. Kunnes räjähtää. Joten päätinpäs hiljalleen sitä höyryä päästää tämän blogin kirjoittamisen avulla pois, jotta säästymme suuremmilta poksautuksilta.

Ja koska pidän kirjoittamisesta. Ja koska tämä on hurjan hauskaa.

Kuulemisiin!